maanantai 23. lokakuuta 2017

hiljaisuudesta


keho kiertyi nikamista yrittäessäni muodostaa sanoja verhoksi hautaamaan häpeän
painontunne rintakehässä oli taipumassa itkuksi,
mutta olen hyvä naurahtelemaan surua heijastavien silmien seurana
tai ne peittääkseni
riippuu kai tulkitsijasta

hiljaisuus tuntui tinnityksenä korvissa
enkä osaisi kirjoittaa puhtaaksi vuorosanoja joita odotin takaisin,
mutta niitä en saanut

-Alexa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti