perjantai 20. lokakuuta 2017

19/10/2017




"miten kuusaankoskella haiseekin aina näin pahalta",
mä mietin niinkuin yleensä mietin siellä ajaessani

sydämessä tuntui ontuvia ääniä onnesta
hiljaisuus oli mielentila
valo maalasi maiseman asfalttia myöten vaalenpunaiseksi
enkä olisi osannut pyytää mitään enempää

ajoin kerran harhaan paikallistaessani sitä pohjois-karjalalta tuntuvaa omakotitaloa jonka portailla
punapartainen mies syvälle päähän kiskaistussa pipossa poltti savuketta
luulin aistivani muiden energioita, mutta oli vain me

keittiön kautta istuin sohvalle
kiitollisena hiljennyin kuuntelemaan tekstiä joka tuntui omalta
katse vaelteli punaisesta tv-tasosta vinyyleihin
seinälle asetettuun tauluun jonka alakulmassa kahden koulukuvat
räsymattoon jonka päälle olin asettanut jo kylmettyneen kahvini

paperista tekstin loppuessa oli hetken hiljaista
tarkoitan sekunteja, mutta hiljaista kuitenkin

sitten puhuin niinkuin toisinaan pelkään puhua
palasin kohtauksiin jonka lopputekstit ovat olleet kuukausia käynnissä
vaihtelin sanojen paikkaa vältellen katsekontaktia ja naurahdellen lauseiden loppussa

palasin kotiin seitsemän tunnin kuluttua
täynnä kaivattuja olotiloja

// Alexa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti