keskiviikko 25. toukokuuta 2016

opin

_5030663 _5030664

potentiaalisen valkokankaalle heijastuvan kohtauksen tavoin
ihoni liukui seinää pitkin
kuljettaen voimattoman kehoni keittiön lattialle

täytin keuhkoni kevyellä hapella
vilkaisin ympäröivää kaaosta muistuttaen itseäni,
kuinka opin kaipaamaan

hetkiä kuin tämä
(lukuunottamatta muutoksia jotka saa pintani rikkoutumaan silminnähtävästi)

huomaamattani
löydän kehosta fyysisesti tuntuvan mielentilan

hiljaisia läsnäoloja ikävöin,
sitten unohdun

Alexa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti