tiistai 12. huhtikuuta 2016

sensuroitua ajatusvirtaa junamatkalta



I

kevät. muistuttaa konkreettisesti tuntuvalla valollaan kuinka
epäilyistäni huolimatta olen selvinnyt taas yhden pimeyden
ihoni ei ole halkeamilla niin kuin ennen näinä aikoina

mielenikään ei

kylmettyneisiin sormenpäihin palaa huomaamatta tunto
niiden kautta mielellään kohtaisin ihosi

kauneinta on
kuinka emme koskaan tule lausumaan ääneen
sanoja jotka alleviivataan punaisella

romuttaisi hiuksen ohuen jännitteen

joka olemassa vain minussa

II

valo välähtelee napakalla jatkumolla junan seinämiin
lopulta puut väistyvät
tilalle saapuu hiljaisuus

kimaltavissa sukissa on koiran karvoja kourallisen verran

surumieliset silmät kohtaavat itsensä kaltaiset
hymyilytti meitä molempia

III

en ollut tyytyväinen tapaan jolla kynä kiemurteli
sivulla tätä ennen
taittelin napakkaan muotoon ne epämääräiset lauseet
asetin roskikseen kahvimukini viereen

IV

rakkaus ei enää tarkoita oven avaamista aamuyöllä
vain että voisit taas kuljettaa raskaan tunteen
kaikumaan viikoksi kehooni
rakkaus on rakentunut ensisijaisesti hetkiin kuin tämä

Alexa

2 kommenttia: