torstai 24. maaliskuuta 2016

että, nyt jotain kunnioitusta


kun olimme nähneet kehojemme jokaisen ääriviivan kaikissa mahdollisissa muodoissa
oli aika siirtyä peilaamaan epävarmoja eleitä silmäkulmista joita koristi edellisten lauseiden
saattelemat vesipisarat

kukaan ei ole halukas odottamaan kuinka jäätikkö sulaa kuukausi kerrallaan, sanoit
sitten lähdin

aamuisin olen havahtunut siihen kuinka aurinko sälekaihtimien raoista lempeästi hivuttautuu
paljaalle iholleni
se konkreettisesti tuntuva valo antaa olotilaksi saman kuin hän puhuessaan ääneen sanoja
enemmän ja vähemmän tärkeitä

hymyilen niin paljon
sitten unohdin

Alexa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti