tiistai 12. tammikuuta 2016

minne


kävin ajatuksissani paikoissa mitä
ei ole olemassa vaikka kuinka matkaisi
kengät asfalttia kuluttaen

toisinpäin loogisempaa

//

sydän on pakahtumassa siitä kaikesta kauneudesta
joka kietoo samoin kuin minä kiedon kaulahuivini
rikkinäisen ihoni suojaksi
välttämättömästi

ja aina joku kertoo kuinka selviäisin ilman
kietoudun enemmän

päätöksestä voin erottaa kaikuvia nuotteja
sävyllä joka on niin tuttu
jättämättä väliin huomion kuinka
kuulen ensimmäistä kertaa mitään vastaavaa
yksinoikeudella jätän soinnut niihin seinämiin
jotka ainoastaan minä tavoitan

//

sormeni löytävät reitin niille epätasaisille
kohdille kehossani
jotka rauhallisin väliajoin palaa paikoilleen
niinkuin hän sinne mistä ei oikeastaan ikinä
lähtenytkään

olisi pitänyt puhua minä muodossa
mutta se ei olisi vakuuttanut samoin

//

sitten palaan tuohon vanhaan
enkä ymmärrä mistä puhuin viisi henkäystä sitten
sanat kompastelee minkä ehtii
mitä siihen puuttumaan

nyt sinäkin olet käynyt siellä

//

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti