maanantai 18. tammikuuta 2016

harvemmin


kappaleen seitsemän sekunin hiljaisuuden jälkeen alkoi minut joka kerta yllättävät soinnut toistumaan niin voimakkaalla otteella, että sokeuduin onnesta
pudottauduin sängylle pakahtuen tunteesta jonka aikana tekisi mieli itkeä,
mutta minulla kyyneleet tuntuvat puskevan ulos vain hetkinä kun sairaanhoitaja
kaivaa neulan esille naputellen verisuoniani jotka ovat kuulemma hyvin potentiaalisia tähän hetkeen

//

kellossa numeroita sen verran, että jos puhuisimme lauantai yöstä olisi ihmiset siirtymässä makkaraperunoiden kautta kotiin
sen tutun kehon tai vastakohdatun viereen

//

havahdutaan tähän hetkeen
ajankohtaan joka on väistymässä maanantai aamun tieltä lempein ottein pois
ymmärrän olevani rakastunut ympäröiviin taitoksiin
ja hengähdän kevyemmin seuraavat minuutit

rakkaus kaikuu niin kauan rumana sanana
kunnes sen voi kohdistaa läpikuultaviin asioihin
joiden tietää olevan läsnä olit mitä vain

miten vain

kappale on loppunut

//

Alexa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti