torstai 17. joulukuuta 2015

17/24



miten saisin ääneni kuulumaan väkijoukon keskellä joka
silmät sumeina syyttelevistä sanoista kompuroi yhä syvemmälle tiedottomuuteen

kun minä en saa ääntäni kuulumaan edes
kolmentoista ihmisen keskellä
yrittäessäni kertoa kuinka kehoni puhui minulle äsken sanoja kielellä
mistä en ole koskaan kuullut kuiskaustakaan

//

ihmisvilinä tiivistyy
ilma muuttuu vaikeammaksi hengittää
vaikeammaksi kuin 17-vuotiaan astmaatikon
on kiskoa tupakkaa keuhkoihin sinä kaljan huuruisena iltana

onnellisuus tuntuu nikamissa

//

minä pysähdyn
ihmiset yrittävät kävellä lävitseni tai tuuppia minut mustelmille,
että viikonkin päästä sinivihreät jäljet ihollani muistuttaisivat
kuinka lopetin toistamasta askeleita jotka
silmällä erotettavassa liikkeessäkin pysyvät paikoillaan

//

mielessäni vaelsin metsän läpi minne eksyin
ollessani yhdentoista vanha
ilmassa tuoksuu kodilta ja kaiken pitäisi olla riittävästi,
mutta kaipaan edelleen ympärilleni seiniä
johon itku silmässä hakkaan kehoani
vapauttaen kiristävää tunnetta sydämessäni jonka
poika aiheutti kyllästymällä hitauteeni avata lukkoja

neljä vuotta myöhemmin
hän takertuu minuun toistellen sanaa jonka suomalainen usein unohtaa
tönäistessään naista joka sunnuntaisella kirpputori kierroksellaan
huokuu seesteisyyttä

minä olin jo unohtanut kasvot

//

väkijoukko harvenee ja kohtaus alkaa olemaan lopussa samalla tavalla
kuin minä hetki sitten rämpiessäni mieli mustuneena loskan turmelemassa kaupungissa

ohitseni kulkee ihmisiä kolmentoista verran
eikä kukaan enää kolahda päin minua

en saa edelleenkään ääntä kuuluvaksi heidän hetkiin asti,
mutta hengittäessäni särötöntä ilmaa
minusta tuntuu tarpeelliselta toistella sanoja
niihin mielellään takertuville sivuille

//

Alexa

2 kommenttia: