lauantai 30. toukokuuta 2015

"ooksä laittanu siihen mitää rasvaa?"


iho.

vastaan tulevat tytöt shortseissaan, toimittaja kymmenen uutisissa, tanssija lavalla, ammattiin valmistuvat kauniissa mekoissaan. kaikkien kohdilla mä tunnen aina kateutta siitä ihosta mitä he kantavat yllään. mua ärsyttää tuntea kateutta melkein yhtäpaljon kuin mua ärsyttää se miltä oma iho näyttää ja tuntuu.
olen toistamiseen piiloutunut suihkuun, en pidä valoja päällä. yritän olla raapimatta - siinä onnistumatta. viisitoista minuuttia veden valuttamista. kuivaan ihon pyyhkeseen varovasti painellen jonka jälkeen mulla on noin 12 sekuntia aikaa änkeä iho täyteen rasvaa tai se kuivuu kasaan.
jojottelua sen välillä, että kehtaanko olla tunnilla t-paidassa vai lainkaan paikalla. lause "eiku tänään vaa huvittaa olla yksin" tarkoittaa ihan tahattoman monta kertaa vain sitä, että mun silmäluomet punoittaa niin pahasti, etten halua nähdä peiliä tai sinua. vaikka samaan aikaan haluisin, että tulisit halaamaan ja muistuttamaan siitä kauneudesta mitä mussa näät.

oon aina sanonut itselleni ja muille, että mä kestän sen kutinan kivun ja kirvelyn mitä tää homma aiheuttaa. mutta se, että nään kaikkialla hilseilevää, punoittavaa, sairaan näköistä ihoa syö itsetuntoa yhtä paljon kuin Mea syö karkkia karkkipäivisin.
mutta ainankin mulla on joku joka päättää vaatteeni mun puolesta. mitä peittävämpi - sitä parempi.

mä tiedän, että kaikilla on oma kipukohta itsensä kanssa ja että, mulla ei välttämättä ole oikeutta tuntea suuttumisen tunteita niissä hetkissä kun joku tokaisee vastapainona mun ihokriiseilylle, että "joo mullakin on vähän kuiva iho talvisin", mutta kyllä mä silti tunnen kun vilkaisen lauseen päästäneen henkilön halkeilematonta naamaa, kaulaa joka ei punoita tai ole allergisilla näppylöillä, käsivarren taipeita joiden iho näyttää itseasissa ihan oikealta iholta eikä roudan pilaamalta asfaltilta. tää lause tuntuu vähän siltä kun sanoisit itseäsi 30 kiloa painavemmalle kilojen kanssa kamppailevalle, että "joo mullekkin tossa kesän aikana kertyi +2 kesäkiloa. ihan joka kääntessä ei kannata kiskaista sanoja oman kokemuksen kautta. myöhemmin sitten. juju on myös siinä, että mun iho on tälläinen ympäri vuoden.

mä tiedän myös, että lauseet "eihän toi oo edes pahan näkönen" tai "ooksä laittanut siihen mitää rasvaa?", on tarkotettu helpottamaan mun oloa. mutta kun kuulee toisen seuraavaksi sanovan kuinka tuntee kipua vain katsoessaan mun ihoa tai kun olen juuri kolmannen kerran kuuden tunnin sisään laittanut maailman paksuimman kerroksen rasvaa iholleni - kaikki vähän rasittaa. mutta silleen vähän, että pystyn toteamaan mielessäni näiden lauseiden tarkoitusten olleen vain hyviä.

todetakseni vielä, että eikai se sulle näyttäydykkään pahana, koska jos iho olisi niin pahana kuin se osaa olla en olisi tässä katseenalaisenasi.

mä otin yhteyttä ruokaterapeuttiin joka itsekkin taistellut tämän ongelman kanssa. mulla alkaa kesällä ruokavalio muutos ja mä toivon enemmän kuin mitään, että se auttaa. jatkuvat kortisoni kuurit poistaa ongelman noin puoleksitoista viikoksi kunnes iho räjähtää vain pahemmaksi.
toivon, että elän taitekohdassa tämän asian tiimoilta ja kohta helpottaa.

mä en oo kuolemassa tähän, eikä atooppinen iho ole mikään maailman vaarallisin tauti. veemäinen, kipeä, itsetuntoa syövä ja häpeän aihe vain.

oon maailman kiitollisin sille pojulle joka kertatoisensa jälkeen kuunnellut mun kriiseilyjä, napannu mun kädet pois iholta raapimasta sitä verille, pussannut niskaa ja todennut mun olevan kaunis ihan sama miten katsoo. se poju on ainut joka on saanut mut hetkeksi uskomaan näitä sanoja.

/alexa

1 kommentti:

  1. Kannattaa kokeilla gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota:) vaikuttaa moneen muuhunkin kuin vaan ihoon! Nimim. kokemusta on. Todennäköisesti tää ravintotyyppi niitä ehdottaakin. Tsemppiä!

    VastaaPoista