sunnuntai 17. toukokuuta 2015

kesytit minut


//

tomu tarttuu jokaiseen seinämään
lukittautuneet nikamat pehmentyvät 
koskematta konkreettisesti piirsin ääriviivoja
liian monen kahvi kupillisen jälkeen käsi värähtelee
luonnollisesti ne ääriviivatkin

//

eletään* mielikuvassa
elokuvan omaisesti siinä, 
missä epätoivo räjähtää pieniksi palasiksi ja 
tilalle tulee lopputekstit
ristiriita ei paista sinusta ensimmäistä kertaa

popcornia on jumittunut hampaan ja ikenen väliin 
hitto

//


//

soitan soitan soitan soitan soitan soita(tha)n soitan
niitä sointuja mitkä vangitsi minut aamulla
niitä missä yhdistyy elämän kepeys ja melankolia

kuinka rakastan molempia erityisesti samassa hetkessä
onnen määritettä ei ole yhteisesti päätetty

minulle kaksi sanaa

//


//

älä (anonyymi) tulkitse väärin
jos kierrätän usein lauseita

kepeydestä, tyhjyydestä, ristiaallokoista, 
kehän kiertämisestä, r a k k a u d e s t a  
ja sen loppumisesta
(ei se ikinä lopu kuitenkaan vaikka pakottaisi),
pehmeästä liikkeestä, rikkinäisyydestä,
 omilla jaloilla seisomisesta,
havahtumisesta

//

ehkä havahtumisia koen enemmän mitä kirjoitan

otan kiinni

   h a v a h t u m i n e n
            h a v a h t u m i n e n
               h a v a h d u i n
                                 h a v a h t u m i n e n
                                h a v a h d u i n
                                                 h a v a h t u m i n e n

//


//

kyseenalaista ensin
tulkinta(si)

minä pidän siitä mitä tänään on

minä pidän elämästä

//

mietin miten yhdistelisin asioita
ehkä juuri niiden kyseisten ääriviivojen kautta

tässä vaiheessa

nousin hakemaan lisää kahvia
pysähdyin tuijottamaan pölyttynyttä peilikuvaa

joku päivä arvostan kehoni ääriviivoja
tänään näen vain punertavaa
rikkoutunutta pintaa

//

kymmenen sekuntia ja olit ovella
täsmälline poju,
totesin

ilma oli kevyempää kuin ikinä
sen tietyn kehon halaus
aina niin riipivää tuntea näin paljon onnea

huominen aina välillä ravisteli
mutta irrottauduin nopeasti

en enää kuitenkaan uskalla elää missään 
muussa paikassa kuin tässä
tuntuu niin turhalta rakennella hetkiä etukäteen
niihin vain kompastuu

//


//

hengitys pysähtyy kun yöllä ymmärtää
pikku prinssi ja kettu tarinan asetelman

pojuja ei ole mahdollista kesyttää
aina toisinpäin
tai ainankin yleensä

itkiessään ketut voi muistuttaa
vehnän kullankeltaisen värin voitosta ja siitä
kuinka, 
"voi joutua itkemään vähän jos on antanut 

kesyttää itsensä”

//

alexa

ps. minä elän*

9 kommenttia: