sunnuntai 15. helmikuuta 2015

kolme senttiä ilmassa


uniset silmät aistii sen kaikista kauneimman valon. 
seinillä. ihossa. tiskaamattomissa tiskeissä. 
raotin ikkunaa ja annoin auringolle tilaa asettua sängylle. mun kanssa. 
tuntui ihan vähän lämpöä ja samaan aikaan
pakkanen rauhoitti tanssineita jalkoja.

tuhat sanaa kalenteriin. sunnuntait on niin ihania.
hitaita. onhan okei,
että mun aamu on vieläkin täällä
vaikka kello on varttia vaille neljä?

/alexa

1 kommentti:

  1. luin ton coelhon alkemistin joskus ja nyt just pari pv sit löysin ton kalenterin ja innostuin. mut jätin ostamat. pitäskö nyt kuitenki
    -sinulle katuojan kannen avannut

    VastaaPoista