tiistai 17. helmikuuta 2015

huhhuh nimittäin


istuttiin pienessä pihasaunassa. kaikilla oli päällään vaatteet suoraan sadusta ja ulkona oleva tuuli kuullosti siltä, että kohta se kiskasee koko lämmittely paikan mukanaan. ruokaa oli kokoajan tarjolla ja suussa. vieressä mulla punahiuksinen muikkeli jonka olin varmasti nähnyt aikasemmin jossain muuallakin. ja saunan puolella istui tukkajumala viini kädessään. ajan kuluksi me soiteltiin sormipianoa. haluun sellasen itelleni. hitto, tuntu niin absurdilta se kaikki siinä hetkessä. mä en kyllä ollut ikinä ajatellut, että tälläisiäkin hetkiä mun elämä tarjoaa. aina se yllättää.

jää oli paikon sulanutta mössöä ja se kuumotti. kaikista eniten kiinnitin huomiota vain kylmyyteen. tuuleen. oikeastaan siihen ei voinut olla kiinnittämättä huomiota. meni ihan jokaiseen nikamaan, sormen päihin ja aivoihin asti se raastava kylmyys. tanssia ledvalojen keskellä. sen voimakkaan tuulen kanssa. oioi se fiilis. mä olin niin elossa ja kylmissäni että huhhuh. kameran takaa puski ilmoille voimakkaita tsemppi huutoja, jotka antoi vain lisää sitä elossa olemisen tunnetta. en kyllä voi ehkä ikinä selittää kenellekkään, kuinka voimakkaalta se kaikki oikeasti tuntui. näytti. mutta ei mulla oo mitään hurjan suurta tarvetta kertoa. todistaa. se semmosta, että pitää vaa olla kiitollinen kun oli siinä. onneksi #tekojenvuos.

ens kerralla kun mä sanon, että "ahdistaa luvata juttuja etukäteen, tahtois elää vaa hetkessä. hetkittäin", muistuttakaa mua tästä ja monesta muusta viikko kaks etukäteen sovitusta jutusta. silloinkin roosa sä yllätyit ja sait päiväkirjan sivuille lauseita kuuden aukeaman edestä.

mun vaatteissa haisee vieläkin savu. oon vähän malttamattomana täällä. haluisin nähdä jo sen missä oltiin mukana. vasta kesällä. silloin kun lumi on sulanut. savun haju toivottavasti haihtunut viimeisestäkin huivista. sillon mä ja sä nähdään lopputulos. wooo.

/alexa

2 kommenttia: