maanantai 10. marraskuuta 2014

kolme (3) kyyneltä



viisi sivua sanoja susta, huittisista, yöstä ja melankolian paisumisesta ahdistukseksi ja koin olevani valmis nukahtamaan. mun sängyssä oli se lämmin iho jonka viereen voisin aina nukahtaa. iho joka tuntuu turvallisimmilta niistä kaikista mitä oon ja tuun kohtaamaan. ai mistä mä voin tietää tulevasta? tässä tapauksessa sen vain tietää. änkeydyin siihen pieneen tilaan mitä oli jäljellä. tosi hiljainen itku. niin hiljainen, että en edes itse ollut varma sen olemassa olosta. kolme kyyneltä. jos antaisin ittelleni luvan niin niitä olisi tullut enemmänkin ulos. lopeta nyt. mullahan on kaikki tässä mitä kaipaan.

aamulla mulla soi olavi uusivirta se kertoo mulle, että nuorena ei tarvitse nukkua. okei. hymy on läsnä. kohta on balettia ja mä rakastan hitaita aamuja. kello on 13:46 kai se lasketaan aamuksi? mä lasken.

/alexa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti