tiistai 25. marraskuuta 2014

eikä ikinä halunnut pyytää anteeksi, mutta tänään



  • hetkestä outoa teki se, että hän ei juossutkaan pois
    viimeistään silloin ymmärsi, että jotain oli muuttunut
    ei ollut jumissa siinä samassa maailmassa, minässä

    eikä mikään ollut sattumaa, oli vain sinä
    sitä kauneutta hän ei ollut ikinä kohdannut
    hengitti hiljaa siinä vierellä

    ääriviivat haparoi hieman,
    se kuuluu asiaan

    syy miksi ei kääntänytkään katsetta,
    hän pitää sinusta

    /alexa

4 kommenttia:

  1. Vau. Vau. Vau. Tää on sun parhaimpia. Kiitos. Terveisin se sama joka lukee jokaisen tekstisi ja uskaltautui joskus kuukausia sitten kommentoimaan sanojasi ja tuli onnelliseksi koska minun kiitokseni koskettivat sinua. Ainiin. Et ole koskaan yksin.

    VastaaPoista
  2. mä en tiiä mitä hyvää oon tälle elämälle tehny, että se tarjoaa mulle näin kauniita sanoja. kiitos kiitos kiitos. hymyilen taas. oot ihana.

    VastaaPoista