torstai 23. lokakuuta 2014

samaan aikaan piti hänet hengissä, mutta vastapainona esti hengittämisen


Luokassa vallitsi täysi hiljaisuus. Tunsin kuinka kaikki silmäparit tuijotti mua ja seurasi semmosta ujoa murtumista. Itkeminen on mulle maailman vastenmielisin asia. On kiva pitää etäisyyttä ihmisiin. Olla tietynlaisen olemisen takana eikä sitten päästää sen syvemmälle. Sinne missä sattuu. Siksi toi kyyneltenvuodatus ja pään sisälle päästäminen on semmonen juttu mitä en oikein ihmisten edessä harrastele, mutta tänään taisin kaivaa sanoja vähän liian syvältä ja en pystynyt pidättelemään kyyneleitä jotka pakotti itsensä ulos mun silmistä. Mua hävetti ihan hirveesti ja halusin vaan pois siitä tilanteesta. Yritin vaan kietoo huivia vähän naaman eteen ja mumista viimiset sanat ulos. Nyt kuitenkin tuntuu vähän puhtaammalta ja toivon, että tyypit ymmärtää mua taas vähän enemmän. Vaikka silti hävettää ja tuntuu, että taas menetin kasvoni jonnekkin. Vaikka suhteellisen luonnollistahan tuo on. Itkeminen. Mulle siitä on vaan muodostunut joku kumman suuri ja vastenmielinen asia. Paitsi yksin. Sillon se on ok. 

Mepsun kanssa vietin kuitenkin suhteellisen mukavan päivän. Illan. Oikeastaan tosi mukavan. Kyseisen muikkelin kanssa on niin helppo olla. Ei välttämättä oo pakko sanoa sanaakaan pitkiin aikoihin. Ei tartte kokea kiusallisuuden tunnetta tai väkisin keksiä puheenaiheita. Tälläset ihmissuhteet on vaan hurjan arvokkaita. Minä pidän hänestä. Meillä oli glögiä ja sain taas muistutuksen siitä kuinka hyvää se onkaan. Ymmärsin, että se oli jotain mitä mun elämästä on puuttunut. Onneksi talvi on täällä. Ei oikeesti, mutta glögi on ok.

Oon viimiset kuusi vuotta vältellyt niitä "kirjoita toisesta anonyymisti jotain mukavaa" leikkejä, koska joskus lapuissa mitä sain luki kaikkea muuta kuin sitä mikä olisi hymyilyttänyt. Nyt kuitenkin uskaltauduin tähän hommaan ujon harkinnan jälkeen mukaan ja hyvä mielihän siitä tuli. Muistin, että mussa on hurjan paljon ihan suht siistiä persoonallisuutta ja muuta mukavaa mitä sitten itse helposti tuppaa vähättelemään tai siirtämään syrjään. Kiinnitin laput seinälle ja toivon, että niistä kumpuaisi myös hieman voimaa sellaisina hetkinä kun ei oma olemassa olo miellytä.

Päivä oli hämmentävä. Vapautti. Hyvä mieli ja ujo häpeä.

/alexandra

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti