perjantai 26. syyskuuta 2014

aina kovasti halusi päästää ihmisiä lähelle, työntämällä heitä pois




20. faktaa musta ja mun elämästä. Pidempi versio kuin siellä toisessa sosiaalisessa mediassa joten tässä on myös jotain uutta sulle, uskolliselle seuraajalle instagramissa.


  • Muutin 15-vuotiaana Kouvolasta Huittisiin ja en vieläkään ymmärrä miten keräsin niin paljon rohkeutta liikahtaakseni kauas kaikesta turvallisesta ja vielä ihan yksin. En oo vieläkään varma onko valinta tehnyt enemmän hyvää vai pahaa. Ainankin oon joutunut kasvamaan henkisesti ihan hurjan paljon pienessä ajassa, koska muuten tuskin olisin selvinnyt ajasta tähän. Mutta kun punnitsen niitä ihmisiä ja kokemuksia mitä oon haalinu ympärilleni juuri kyseisen päätöksen ansiosta, oli se hyvä. 

  •  Lähteminen on mulle maailman vaikeinta. Seilaan yleensä viime sekunneille asti takki päällä himbessä ennen ovesta ulos astumista, tästä seuraa myös se että empä ainankaan liian ajoissa oo missään missä pitäisi. Yleensä lähtöä estää se, että puolet mun tavaroista on edelleen hukassa tai mun on vielä kerran pakko jammailla sen hyvän kipaleen tahtiin. 

  • Oon tullu tulokseen että tavaroiden hukkaaminen pitäisi luokitella sairaudeksi. Vaikka kuinka yritän olla hukkaamatta puhelinta/itteäni/avaimia tms on ne vähintään 8 kertaa päivän aikana kadoksissa. Kaikki aina haukkuu huolimattomaksi, mutta uskokaa tän olevan maailman rasittavin riesa. 

  • Samuli Putro on ikuinen lemppari. Oon kovasti pähkäilly että mitkä ton hepun sanat tatuoisin ihoon, mutta niitä pysähdyttäviä lauseita on niin monta että voisin omistaa koko kropan niille. 

  • Oon aina valmiina seikkailuun. Lähen yleensä kahta kertaa miettimättä mukaan varsinkin niihin kaikista parhaimpiin idiksiin arpomatta mun raha ja koulu tilannetta. Joka tietty on kostautunu monesti. Paha on myös jos mulle ehdotetaan joku super seikkailuu juuri ku oon kipeenä. Yleensä en muista kuunnella mun kroppaa. 

  • En osaa sanoa kohteliaisuuksia toiselle käyttämättä sarkasmia. Jos mä tähtään suhun lauseen "oot iha ok" tykkään mä susta semi paljon mutta mä en osaa sanoa sitä missään muussa muodossa. Yleisestikki 62% mun suusta päästetyistä lauseista on sarkasmia. Usein onki paha ku joudun tilanteesee missä osapuoli ei kässää mun sarkasmii ja sen jälkee alan itekki miettii et olinkohan sittenki tosissani. 

  • Mummo on aina hokenu mulle että älä värjää hiuksia, hanki lävistyksiä tai tatuointia. Mummo on musta todella ylpeä. pusu kouvolaan. 

  • Joskus kun olin ehkä jtn 10vee lauleskelin ihan innoissani Poets of the Fall - Carnival of rust kipaletta ja olin varma että osasin laulaa kyseisen laulun ja lausuu sanat paremmin ku kukaa muu. Sitten yksi päivä isäukko sano että "joo roosa toi kuulostaa aikalailla samalta ku sillon ku mä yritin pienenä lauleskella" ja sitte se ujosti imitoi tilannetta ja mua nolotti niin paljon, että sen jälkeen en oo suostunu muiden kuullen lauleskella. Paitsi aina yksin kotona oon varma että oon parempi laulamaan kuin kukaan teistä ikinä!!!1 

  • Kirjotan yleensä

    Aina viestejä

    Näin ja se

    Ärsyttää useimpia

    Myös minua 

  • Mulla on Outokummussa pieni perhe johon kuuluu yksi pitkätukkanen blondi ja koira. Olisin lähtenyt täältä aikoja sitten ellei nää tyypit olis ollu mun tukena 

  • Pepsi max, kalja, tee ja viini on mun elämän eliksiiriä. Suurin niistä on kuitenkin pepsi max. 

  • Menetin mun viimiset sielunrippeet viime huhtikuussa, mutta onneksi mun kaveri lahjotti mulle jonkun Juhiksen sielun joka todellakin on tullu tarpeeseen sinä aikana kun oon kasaillu omaani. 

  • Oon oikeesti super melankolinen runotyttö. Mut oon yleensä liian ylpee näyttämää sitä puolta kenellekkää. 

  • Mun oikea solisluu on vino syystä, että pelattii joskus pienenä Ebbalydian kanssa peliä missä ajettiin semmosilla pienillä pyörillä ympäri meidän katua (vaikka mama oli sadasti käskeny olemaan koskematta siihen pyörään hehhehehehehehehhe) ja ojenneltiin suomenlippua toisillemme. Veera yriti ojentaa mulle lippua mutta en saanukkaan sitä kiinni vaan kaaduin maahan ja mursin mun solisluun. En suostunu itkemää Veeran edessä koska se olis ollu noloa vaan purin hammasta ja olin sillee "moi pitää mennä" ja juoksin äkkiä kotiin päästämään mun tuskasen itkun pihalle. Fiksuja skidejä siis. 

  • Ens vuonna mulla on ammattitanssijan paperit kourassa, mutta en vieläkään tiedä haluanko olla sitä. Oikeesti haluisin ehkä valokuvata. Ja sitte jotkut huutelee että pitäis hankkia oikee ammatti. 

  • Uskaltaisin väittää että en oo mun elämän aikana kertaakaan rakastunu. Vaikka joskus niin luulin. Välillä vähän vaan diggaillu ihmisistä. Oon kiintyny ja tullu riippuvaiseksi kahdesta ihmisestä mun elämän aikana ja varsinkin toinen noista tapauksista on ollu sellanen mitä näin kahden vuoden jälkeenkin vielä joudun toisinaan käsittelemään. Sairasta miten sitä voi koukuttua ja miten toinen osaa häikäilemättä käyttää tilannetta hyväksi. Mutta nykyään oon päässy pisteeseen, että tekisi vain mieli vilpittömästi kiittää henkilöä siitä, että se pakotti mua kasvamaan ja oppimaan olemaan vahva ilman muiden tukea. Vaikka en oo varma olisiko mun silloin vielä pitänyt. 

  • Ehkä vähän jatkona tohon edelliseen että lähtökohtasestihan mä oon ihan tunnevammanen. Siis aina olevinaa diggaan jostain ja sitte kun osapuoli jotenki vähä vastaa siihen ni mä ahdistun. Valehtelematta voin ahdistuu siitä jos saan kaks viestiä liikaa joltain päivässä, mutta kuitenkin mua ärsyttää jos en saa mitään viestiä. Tai kysymykset "millon nähää?" "nähäänkö jo?" "käyks ens viikon tiistaina kello 15:07 et nähää?" on aika varmoja tapoja saada mut pois kuvioista. Monestikki feidaillu kavereita ihan vaan siksi että mua on ahdistanut liian aikaisin lukkoon lyöty tapaaminen ja oon kokenu tärkeämmäksi jäädä peiton alle makoilemaan. Oon varma että elämä tarjoaa sillee ujosti ja luonnollisesti vaihtoehtoja törmäillä jos niin vaan kuuluu käydä. Semi spontaani "tunnin päästä näkyy?" on paras. 

  • Mikään ei ärsytä mua enempää ku ihmiset joiden on pakko kertoa tarinansa mahdollisimman tarkasti. "Mun isän vaimon kissan hoitajan lapsi kävi kerran nepalissa. Eiku oliks se isän vaimon kissan hoitajan lapsen mies. Käviks se sittenki afrikassa?" LOPETA PLZ 

  • Mulla ei oo pitkiin aikoihin ollut paikkaa mikä olis tuntunu kodilta. Ei oo ehkä vieläkään. 

  • moi pitää mennä


/alexandra

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti