sunnuntai 10. elokuuta 2014

kesäkissa ei kuole


monen itkuisen hetken jälkeen olen nyt outokummussa. koulu starttaa käyntiin huomenna. lievä shokkihan tää kaikki oli ja tiettyihin naamoihin törmääminen ahdistaa, mutta sain eilen niin aidon ja ihanan viestin siitä kuinka tää paikka kaipaa pinkkii hiusta että jotenki ahdistus laski viiteen. ennen se oli satakymmenen. plus sen yhden blondin muikkelin näkeminen ja kattohengaus tuntu tosi kivalta.

oon saanut 99 valokuvaa seinälle ja ne näyttää vallan kivalta, hassuu miten muutamaan kuvaan mahtuu niin paljon tärkeitä hetkiä ja ihmisiä.

kiitos muuten superisti kommenteista mitä mun teksteihin ilmestyy. ne lämmittää aina kovin mieltä ja vaikka en saakkaan yleensä julkaistua niitä muutakuin seuraavan kerran kun läppärin avaan niin se ei tarkoita ettenkö huomaisi niitä tai etteikö ne sais mulle vibaa että tekisi mieli halata kommentin kirjoittajaa. joten kirjoittakaa.

mun kesä oli paras. oikeesti. mä rakastuin. rakastuin kouvolaan, kesäkissoihin ja elämään. vähä turhan siirappista mutta näinhän tuo on.

outokumpu ei tunnun niin raskaalta nyt kuin se oli lähtiessäni.

/alexandra

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti