tiistai 10. kesäkuuta 2014

ristiaallokko piinaa kaikkialla


Miten tää homma on vaan jojottelua. Tuntuu, että aina välillä sitä pää käväsee pinnan yläpuolella, kerkee haukkaamaan hieman happea ja fiilis on super hyvä. Sitä ajattelee, että viimein tää helpotti! Mutta sitte sitä taas uppoaa syvemmälle kuin aikoihin. Oi voi. 
Tuntuu ettei kukaan enää jaksa kuunnella. Mä en osaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Yleensä vaan naurahtelen niiden asioiden perään jotka oikeesti sattuu ja painaa mua alaspäin. Itkukin on kokoajan niin lähellä. Sitä ollaan taas niin ristiaallokossa, että mä en enää tiedä miten hommaan pitäisi suhtautua. Oon ollut tässä samassa aallokossa viime elokuusta asti.
Mun itseironia antaa muille kuvan, että muhun voi kohdistaa ties millasia sanoja ja en ota niitä itteeni. En ookkaan ottanu, mutta viime kuukausina kaikki ne vitsit ja kepeällä mielellä heitetyt sanat on tuntunu niin pahalta. En jaksaisi vastaanottaa enää yhtään mitään. En jaksaisi olla tässä lainkaan.

Olin suunnitellut, että kirjotan kauniin postauksen siitä kuinka oltiin Heidin kanssa myöhäisillä torikahveilla, mutta ei se kaunistelu nyt oikein tuntunu aidolta. Tässä mä nyt sitten taas olen, aika rikki. Nolottaa jo nyt julkasta tää teksti ja voi olla että hyvin pian tunnen itteni liian alastomaks ja klikkailen roskakorin kuvaa.

ps. lokki kakkasi samassa pöydässä istuneen pojun päälle. Se nauratti.

/alexandra

7 kommenttia:

  1. Samanlainen fiilis täällä...just tällä hetkellä. (nyt johtuu päättyneistä ystävyys- ja ihmissuhteista) Joskus saattaa olla, että jopa kuukauden tuntuu hyvältä, mutta sitten taas joku asia painaa alas.
    Koita kestää!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Eihän tän elämän kuulukkaan olla jatkuvaa onnellisuuden tunnetta ilman kuoppia matkan varrella. Mutta nyt tuntuu että niitä kuoppia on ollut turhan paljon ja juuri ku päässy pystyyn ni menee kompastumaan. Halaus ja kepeämpiä ajatuksia sulle!

      Poista
  2. musta tuntuu aika samalta. tai no siis enhän mä tiedä yhtään, miltä susta tuntuu, mutta tuo ristiaallokko jotenkin kuvastaa näitä fiiliksiä hyvin. toisaalta tuntuu, että kaikki on ihan kunnossa ja hyvin, vihdoin. mutta toisaalta taas siltä, etten oo edennyt yhtään mihinkään minkään suhteen, vähiten itseni. ärsyttää vielä, että oon liian hyvä pitämään kaiken sisälläni, eikä kukaan siis osaa ees arvata mitään. ja se, että aattelen, että vaikka tietäisikin, niin ne ei välittäis, vaikka kyllä ne varmasti oikeesti välittäis. oon vaan liian tottunut siihen, että selviydyn yksin, kaikesta.

    huoh.

    (random avautuminen tuntemattomalle kello yksi aamulla, hups.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit, allekirjotan ihan täysin noi sun mietteet ja fiilikset! "Kaikki on kunnossa ja hyvin, vihdoin. Mutta toisaalta tuntuu taas siltä etten oo edennyt yhtään mihinkään" oi niimpä! Kurjaa että sullaki tällänen olo, mutta samaan aikaan tosi lohduttavaa kuulla etten oo ainut voimaton. Annetaan asioiden mennä vain omalla painolla - ehkä tää joskus helpottaa. Halaus sulle xoxo

      Poista
  3. know the feelings, voimia sille puolelle kuvaruutua. rakastan muuten googlerunoutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjia fiiliksiä, mä sano! Nyt kun kerta chillataa samassa kaupungissa kesä niin eiköhän sitä ainankin yhden kesäyön voisi viettää jakamalla jotain positiivisia "elämä on juhla" -mietteitä? Tai sitte vaan velloa tässä olotilassa hehe mutta olis silti hauska törmätä. Ja google antaa kyllä kaikkeen mitä syvällisempii vastauksia.

      Poista
  4. Tuttuja fiiliksiä, mutta pikkuhiljaa niitä tuntuisi tulevan vähemmän ja vähemmän. Avautuminen auttaa. Rohkeinta on tunnustaa, että itseen sattuu - ja se usein vielä helpottaa oloa.

    Valoisia päiviä ja lämpimiä öitä sinne!

    VastaaPoista